Miten yksi pieni asia voikaan parantaa koko päivän? Uskokaa tai älkää, niin se on. Tänään on taas ollut aivan tyypillinen maanantai, iki-ihanat fysiikan kokeet ja kaikkia enemmän ja vähemmän ihania aineita. Lisäksi olen kaiken piristykseksi yrittänyt miettiä lukioaineita, mitä otan ja milloin (uskokaa tai älkää, se on todella hankalaa). Miten niitä kivoja vaihtoehtoja voi olla niin järjettömästi, voisin ainakin ihan ilman mitään ongelmia valita itselleni 120 kurssin edestä lukioaineita, mutta se olisi aika varmaan lähestulkoon mahdoton tehtävä suorittaa edes neljässä vuodessa (tai no, ehkä tuurilla siten). Täytyisi ajatella omaa tulevaisuutta, sitä, mitä haluaisi tehdä. Ehkä vähän sitäkin, mikä voi olla tulevaisuudessa hyödyllistä. mutta kaikkein hankalin asia on se, että olen kiinnostunut sekä kielistä ja matematiikasta. Ja äidinkielestä. Ja viestinnästä. Siinä tosiaan on pulma kuin toinenkin ratkottavaksi.

Tein tuossa aikaisemmin iltapäivällä ihan sellaisen koevedoksen siitä, mitä voisin haluta opiskella lukiossa. Tein sen lähinnä kiinnostuksieni pohjalta ja huomasin suureksi järkytyksekseni, että jos lähtisin oikeasti tekemään lukujärjestykseni mukaan, opiskelisin lukion aikana yhteensä 34 tuntia äidinkieltä ja muita kieliä. Matemaattisluonnontieteelliset aineet olivat aikas vähissä (olisin ottanut tasan yhden ylimääräisen bilsan ja fysiikasta tähtitieteen, pitkä matikka kuitenkin luonnollisesti). Loput olivatkin sitten suurimmaksi osaksi viestintään liittyviä ja taideaineita. Kurssien yhteenlaskettu määrä oli jotain 80 luokkaa. Mukana oli omien mielenkiinnon kohteitteni lisäksi yksi pitkän matematiikan kertauskurssi. Ettei hyvin mene, tulee kova valinta. Mutta onneksi valintaan on vielä jonkin aikaa.

Kaiken tämän lukioainesähellykseni lisäksi sain tänään pakit, nimittäin eräältä kesätyöpaikalta. En oikeastaan edes jollain tapaa odottanut heidän ottavan minua kesätöihin, mutta ainahan se harmittaa, vaikka kieltäytyminen olisikin ystävällinen. Ja nyt on sitten yksi hakupaikka vähemmän, mikä sinänsä hankaloittaa asiaa (työ kuitenkin oli niinsanotusti suhteellisen siisti).

Pohdittuani kaikenlaista erittäin syvällistä ja piristävää olin jo melko kukkaisella tuulella, kunnes satuin tuossa äsken vilkaisemaan yhtä kirjoitustani ja huomasin yllätyksekseni, että sitä oli kommentoitu - eikä mitenkään kamalan negatiivisesti (suomennos= sain positiivista palautetta). Voin sanoa, että tunsin itseni sillä hetkellä samaan aikaan äärettömän onnelliseksi, otetuksi ja ylpeäksi itsestäni. Se on oikeasti mahtava tunne, kun saa positiivista palautetta - tai palautetta yleensä. Ei siinäkään mitään, että sitä saa koulusta, mutta kun oikeasti kuulee jonkun kehuvan omaa aivan itse keksimäänsä stooria, se on... uskomatonta. Eli jos todella haluatte tehdä yhden pienen suuren teon, lukekaa ihmisten tekstejä ja antakaa palautetta. Se on pieni vaiva, mutta saattaa olla asia, joka auttaa pelastamaan kamalimmankin päivän (nimimerkillä kokemusta on).