Muistan avanneeni viime vuonna luultavasti näihin samoihin aikoihin itselleni blogin, mutta muistaakseni sen kirjoittaminen jäi siinä ensimmäisen kolmen viestin jälkeen (enkä enää edes muista käyttäjätunnustani saati sitten sähköpostiosoitetta, jonka avasin ihan vain sitä varten). Sain kuitenkin nyt aivan uuden inspiraation alkaa kirjoittaa blogia jostain ihmeellisestä syystä ja voin vain toivoa, että tällä kertaa kirjoitusintoni kestää kauemmin, sillä en todellakaan jaksaisi ensi vuonna näihin aikoihin avata taas uutta blogia. :P

Minulla on sellainen olo kuin olisin niin kamalan hyvä tässä tietokoneen käyttämisessä. Minua ärsyttää suunnattomasti, koska en osaa tehdä blogiini edes uniikkia sivupohjaa (vai miksikä sitä kutsutaan). No, olen elämäni aikana opiskellut tietotekniikkaa tasan 0 tuntia, joten tuskin on mikään ihmekään. Ja olen niin omituinen, että itse en edes voisi kuvitella harjoittelevani HTML:ää tai jotain vastaavaa. Mutta ehkä joskus. Jos tietokoneellaoloaikani olisi suoraan verrannollinen tietokoneenkäyttökykyyni, olisi varman Linus Tornvald kakkonen. Mutta kun ei, niin ei. Kaikkia ei yksinkertaisesti ole luotu tietokoneenkäyttövirtuooseiksi.

Minusta tuntuu, että nämä alkuviikot ovat aina juuri tällaisia - harmaita ja ikäviä. Se on ehkä se viikonlopun jälkeinen masennus, kun on kerrankin saanut olla tekemättä yhtikäs mitään kaksi päivää. Outoa kyllä, tunnen itseni aina juuri maanantaina ja tiistaina kamalan ulkopuoliseksi ja epäsosiaaliseksi. Kaikilla tuntuu olevan niin kamalasti inside-juttuja viikonloppujen jälkeen (mistäköhän johtuu) ja muutenkin. Vaikka tietäisi, että kaverit ovat olleet aivan eri puolilla Suomea viikonloppuna, tuntuu silti kuin he olisivat olleet yhdessä. Omituista tämä maailma.

Toisaalta tämä ikävyys saattaa johtua siitä, että tietää kokeiden olevan jälleen tulossa ah-niin-piristävinä. Ensi viikollakin on kolme koetta ja tietää jo etukäteen, että joutuu lukemaan jotain ydinfysiikkaa koko viikonlopun. Ja lisäksi on tietysti joku ihan ihmeellinen projektityö, joka pitäisi palauttaa vajaan kahden viikon päästä, mutta aihekaan ei ole vielä tiedossa. Asia, joka kuitenkin piristää vähän, on se että kohta on hiihtoloma (katsoo nyt millainen hiihtoloma tulee olemaan, jos lumet ovat näin vähissä) ja itse olen menossa tuonne pohjoisen suuntaan laskettelemaan. Pari kuukautta sitten olin aivan innoissani lähdössä laskettelemaan, mutta katseltuani tätä perhanan loskakeliä jokaisen lumentulon jälkeisenä päivänä, alan jo oikeastaann toivoa kesän tulevan. Mielestäni lumen puute on paljon parempi kuin se, että joka ikinen tie on paksun jään peitossa. Hyvällä tuurilla tuolla ulkona kaatuu ja katkaisee jalkansa (olenpa tänään optimistisella tuulella jostain syystä).