Kyllä voikin olla raskasta istua tietokoneella. Olen nyt etsinyt itselleni kesätöitä melkein kolme päivää putkeen ja alkaa jo tuntua jossain - hartiat tuntuvat olevan kamalan jumissa. CV:tä tehdessä alkaa lähinnä naurattaa, kun katsoo työkokemukselle ja koulutukselle varattua kohtaa (kumpaakaan ei ihan kamalasti löydy). Lisäksi olen tässä tänään itseopiskellut netistä HTML:n käyttöä, sillä minua oikeasti nolottaa, koska en osaa sitä yhtään. :P Ihan kivasti se tuntuu sujuvan, joskaan en ole mitään kamalan vaikeita harjoitellut. Katsoo nyt, jos saan jossain vaiheessa tehtyä tännekin itselleni sivupohjan...

Voisi kuvitella, että kun ei ole yli kuukauteen oikeastaan ajatellut jotain ihmistä enempää kuin korkeintaan pari kertaa, olisi unohtanut hänet. Kuitenkin tuo kyseinen mieshenkilö hyppäsi ajatuksiini yllättäen viime yönä nukkuessani. Olin jo niin sanotusti päässyt hänestä yli, kaikki sydäntä raapivat muistot olivat haalistuneet ja pystyin oikeastaan katsomaan häntä ajattelematta mitään erityisempiä - tuntuu aivan uskomattomalta, kun ajattelee kyseessä olevan niinkin tunteellinen ja samassa ihastuksessa roikkuva ihminen kuin minä. Kuitenkin olen koko tämän päivän kärsinyt lievästi sanottuna todella pahasta ahdistuksesta, koska en nähnyt häntä kertaakaan. Se olisi ehkä auttanut, saanut minut avaamaan silmäni ja toteamaan kylmän totuuden, mutta ei. Sitä paitsi uni ei ollut edes paha - se sai jollain tapaa minut hyvälle tuulelle. Kuitenkin sen loppu oli jotenkin niin... totuudenmukainen. Jollain tapaa. Olisin halunnut nähdä hänet tänään tajutakseni, että se todella oli pelkkää unta - mielikuvitusta. Vaikka sitähän se olikin. Mutta kuitenkin minun on hankala ajatella asiaa niin.