Maanantai taas. Miten minusta tuntuu, että kirjoitan blogiini aina maanantaisin? Ehkä tämä on juuri se oikea päivä. Tai ainakin juuri se päivä, jona on aivan pakko päästä koneelle kamalan koulupäivän jälkeen - enpä tiedä. Vai kuka muka tosissaan voi sanoa kestävänsä kolme tuntia kieliä iltapäivällä viimeisenä? Tuskin kukaan. Toisaalta taitaa olla aivan sama, mitä silloin viimeisillä tunneilla on, kuitnekin nimittäin on aivan kamala nälkä ja aivojen vireystaso jossain nollan alapuolella.

Taisin saada tänään riidan aikaan kaverini kanssa ja aivan naurettavasta aiheesta. Tai no, riidan ja riidan, mutta kuitenkin suutuin hänelle todella paljon ainakin hetkeksi. Yksi ystäväni oli nimittäin tänään tullut kouluun aivan kamalan kipeänä ja niinpä tämä mahdollisesti minulle suuttunut kaveri alkoi valittaa enemmän ja vähemmän siitä, miten häntä oli välittömästi alkanut sattua kurkkuun kaverini nähdessään. Totesin tähän vain sillä tavalla, että minä en ainakaan halua tulla kipeäksi, sillä olen lähdössä pohjoiseen perjantaina AUTOLLA, mikä tarkoittaa meiltä melkein kahden päivän automatkaa. Sanottuani tämän kurkkukivun saanut kaverini vain totesi, että tämä on kosto ja yski suoraan päin naamaani. Olin vähän silleen, että aha. Sen lisäksi, että hänen reaktionsa oli mielestäni todella lapsellinen, en voinut olla toteamatta ääneen, että olipa todella kiva juttu. Sanoin kaverilleni vihaiseen sävyyn, ettei hänen kurkkukipunsa ole minun vikani ja että on hänen osaltaan todella reilua yrittää tahallaan saada minut sairastumaan. Kaverini vain totesi, että tulisin joka tapauksessa kipeäksi, koska kaksi muutakin kaveriani ovat kipeinä, mutta hän ei ymmärtänyt pointtia. En muista tarkkaan, mitä sanoin hänelle (ei ollut mielestäni mitään edellisistä virkkeistäni poikkeavaa), mutta sitten hän vain yhtäkkiä tiuskaisee, että mikä minun ongelmani on ja kääntyy poispäin. Mikäköhän mahtaa olla minun ongelmani? ;P
Voin sanoa sillä hetkellä olleeni melkoisen vihainen. Puhuimme siinä vielä jotain, mutta lähdin sitten syömään toisten kavereideni kanssa, enkä eri paikoissa olevien tuntiemme takia nähnyt häntä enää myöhemmin tänään. Että silleen.

Tulin tuossa eilen miettineeksi, mitä oikeasti haluaisin tehdä tulevaisuudessa ja mitkä ovet pitkän tähtäimen tavoitteeni kussakin asiassa. Muiden asioiden tavoitteet eivät olleet niin selkeitä - eivät edes intohimoni kirjoittamisen - mutta yhden asian osasin sanoa suoralta kädeltä. Urheilussa pitkän tähtäimen tavoitteeni on päästä jonain päivänä pelaamaan samassa joukkueessa erään seurassamme pelaavan tytön kanssa, joka on rehellisesti sanoakseni paras lajimme pelaaja, jota osaan oikeastaan sanoa nimeltä. Meillä ei oikeastaan ole ikäeroa kovin paljoa (ainakaan luultavasti), mutta hän on pelannut luultavasti noin viisi suotta kauemmin kuin minä. En tiedä, miksi tämä on juuri se tavoitteeni, mutta se kuitenkin on. Ja tavoite on niin sanoakseni aikas kova. ;)